1. Mikä sai sinut kirjoittamaan ensimmäisen kirjasi?
Näin vuonna 1994 Kieslowskin Veronikan kaksoiselämän ja lähdin sen innoittamana Krakovaan etsiskelemään Veronikaa. Eipä löytynyt, joten aloin matkalla kirjoittaa. Näin jälkeenpäin ajattelen, että kirjoittamisen alku liittyi lapsuuden ja aikuisuuden väkivaltaiseen murroskohtaan, ehkä haluun pitää kiinni lapsen taikamaailmasta. Ensimmäisten novellien kirjoittaminen oli toisaalta haltioittava kokemus; että tällaisen tunteenko voi sanoilla saada aikaan?
2. Missä ja milloin tavallisesti kirjoitat?
Kirjoitan kotona tai työhuoneella Albertinkadulla. Varhainen aamu kun muut nukkuvat on parasta kirjoitusaikaa; puolenpäivän jälkeen alkaa keskittyminen väjäämättä herpaantua.
3. Mihin teet muistiinpanoja?
Autotallista löytyy vino pino muistikirjoja. Viime aikoina olen suosinut mustakantista Moleskinea, mahdollisimman suurta kokoa, A4:sta. Paperi ei saa koskaan olla vitivalkoista, eikä siinä saa olla viivoja.
4. Kuka luomistasi hahmoista olisi ystäväsi tai rakastettusi ja miksi?
Mieluiten lyöttäytyisin mukaan jonkin nuoruudenteokseni henkilön kanssa, vaikkapa Tule risteykseen seitsemältä -kirjan Auguston matkaan. Olisi mukava körötellä Portugalin halki viiden fadomuusikon kanssa, vaikuttivat aika hauskoilta tyypeiltä.
5. Mikä mielestäsi on tärkeintä kirjassa?
Kaunokirjallisuudesta tekee kaunokirjallisuutta kieli ja tyyli. Kirjan on luotava oma universuminsa, joka kaappaa lukijan syliinsä, perustelee kaiken mikä kirjan maailmassa voi tapahtua. Olisi tietysti hyvä jos olisi jotain järkevää sanottavaakin…
6. Minkä kirjan olisit halunnut kirjoittaa ja miksi?
Kahdehdin pitkien eeposten kirjoittajia, eikä yhtään haittaisi jos Taikavuoren kannessa lukisi Mannin sijaan oma nimeni… Kun luen kirjoja huomaan kuitenkin usein miten kaukana ne ovat omasta tyylistäni, joten on aika harvoja kirjoja joita olisin halunnut kirjoittaa.
7. Mikä kirjoittamisessa on parasta ja pahinta?
Parasta on oman mielen sulautuminen kirjan maailmaan, tunne kun tarina alkaa syttyä, elää ja kulkea omia polkujaan. Pahinta ovat tyhjyyden kokemukset ja tunne siitä, ettei osaa tai pysty enää kirjoittamaan; ne ovat toistuvia tunteita, joista olen kuitenkin selvinnyt, joskaan en näytä niistä kovin paljon oppivan; kriisit tuntuvat aina yhtä lopullisilta kunnes ne sitten vähän mystisesti ratkeavat.
8. Mitä kirjoittaminen on sinulle opettanut?
Kaikki kirjat taitavat kertoa kirjoittajastaan, joten ilman niitä en tietäisi kuka olen, vaikka en kyllä oikein tiedä nytkään. Mutta ehkä en tietäisi sitäkään vähää. Kirjoittaminen on tietysti myös ainutlaatuinen tapa matkustaa ja seikkailla ajassa, siellä on törmännyt kaikenlaiseen jännittävään, vaikkapa oopiumluoliin Berliinissä vuonna 1913. Tuskin olisin muuten tullut siellä käyneeksi.
9. Missä olet mielestäsi onnistunut?
Ehkä olen onnistunut luomaan aika omalaatuisen tuotannon, hyvä tai huono asia, riippuu mistä kulmasta katselee…
10. Miksi kirjoitat?
Katso kohta 1 : ) syvemmällä tasolla kirjoittaminen on varmasti oman identiteetin hahmottamista, yritys tulkita maailmaa ja tulla toimeen väistämättömien menetysten ja tietyn surun tunteen kanssa. Kirjoittaminen on kyllä parhaimmillaan myös hyvin hauskaa, eihän kirjoja muuten kukaan jaksaisi lukea.
11. Kysymys lukupiirin edelliseltä kirjailijavieraalta Anna-Kaari Hakkaraiselta: Mistä tietää, että syksy on alkanut?
Kun tuuli tempaisee baskerin päästä, olo on mietteliäämpi ja ensimmäiset punaviinit läikkyvät pöydälle…