1. Mikä sai sinut kirjoittamaan ensimmäisen kirjasi?
Tarina lähti tulemaan aivan itsestään, pyytämättä ja yllätyksenä. Ensimmäinen luku, jossa ovat kaikki keskeiset henkilöt, syntyi eräänä aamupäivänä huhtikuussa 1996, ja loput 24 sitten kymmenen vuoden kuluessa ankaran taustoitustyön säestämänä. En ollut koskaan ajatellut kirjoittavani kirjaa, vaikka tarinankerronta ja lukeminen ovatkin minulle rakkaita.

2. Missä ja milloin tavallisesti kirjoitat?
Kirjoittamiseni on puuskittaista ja hyvin sirpaleista. Tulagia tehdessä kirjoitin joskus muistiin yksittäisiä lauseita ilman paikkaa, jossa niitä voisi käyttää. Yhden luvun tekemiseen saattoi mennä niitä rinnakkain kirjoittaessa vuosikin. Samoin minulla on novelleja, jotka ovat olleet työn alla jo kauan, ja joskus onkin hauska mennä puhaltamaan pölyt jostain tarinan teelmästä.

3. Mihin teet muistiinpanoja?
Käytän OneNote-sovellusta, koska siihen on pääsy sekä koneelta että kännykästä, ja tieto tallentuu verkkoon. On minulla Moleskinekin, koska eihän kukaan voi olla oikea kirjailija ilman sellaista, mutta sinne olen merkinnyt lähinnä huomioita ja tarinan aiheita.

4. Kuka luomistasi hahmoista olisi ystäväsi tai rakastettusi ja miksi?
Tulagin kakkospäähenkilö Don Wheeler olisi minusta mukava ystävä. Hänellä olisi varmasti rauhan aikanakin suorituskykyinen lentokone, ja hänen siivellään pääsisi seikkailemaan ilmassakin.

5. Mikä mielestäsi on tärkeintä kirjassa?
Kirjani ydin on hetken tärkeyden oivaltamisessa ja siinä, että täältä ei lähtiessään saa mukaan kuin muistonsa – mutta ne todellakin saa. Siksi pitää elää silmät auki ja havaita elämän voima ja sen kauneus kaikkina sen hetkinä.

6. Minkä kirjan olisit halunnut kirjoittaa ja miksi?
Sinuhen, koska sen maailma on niin upeasti kuvattu. Waltari on kertonut, että kun hän kirjoitti sitä, hänen räsymatollaan istuivat vuorotellen Horemheb, Kaptah, Nefernefernefer ja itse Sinuhe, enkä epäile sitä ollenkaan, sillä niin valtavan kokonainen on Sinuhen maailma.

7. Mikä kirjoittamisessa on parasta ja pahinta?
Parasta on löytää jokin pieni kova ydin, jonka ympärille voi alkaa kerätä tarinaa kuin simpukka helmiäistä. Joskus se on todella pieni, kuten novellissa Lordi Stantonin rykmentti, joka sai alkunsa 1. maailmansodan aikaisesta joukko-osastotunnuksesta. Toisinaan sellaista ydintä ei tahdo millään löytyäkään, ja se onkin ehkä pahinta – tarinaa tulee, mutta siitä puuttuu se jokin, joka tekisi tarinasta elinkelpoisen. Pisin tällainen hukkaan mennyt fragmentti oli Tulagin 1. painoksen luku 15, joka katosi kokonaan 2. eli kustannettuun painokseen siirryttäessä. Kaksitoista sivuhenkilöä ja liki 30 sivua listittiin kertaheitolla.

8. Mitä kirjoittaminen on sinulle opettanut?
Ainakin sen, että kirjoittaminen on tuottamista. Pitää vain kirjoittaa, kun on jotain mielessä, ja myöhemmin sitten näkee, onko siitä elämään. Samaten sen, että kirjoittajan ja lukijan kannat ovat usein aika erilaiset; monta kertaa olen testilukijalle lähettänyt jotain epäillen tekstin laatua, ja se palaakin innokkain kommentein varustettuna. Toisinaan taas olen itse ollut ihan varma, että teksti on kuolematonta, ja yhteen tällaiseen tuli lakoninen arvio: “Pahinta soopaa, mitä ikinä olet kirjoittanut.” Pitää siis vain tuottaa ja harkita sitten, ettei jää hyvä tarina kertomatta.

9. Missä olet mielestäsi onnistunut?
Siinä, että Hotelli Tulagi on saanut Amazoniin kiittäviä arvioita Tyynenmeren sotaveteraaneilta, joiden mielestä kirjan on uskottava ja todenmukainen. Muuan yli 30-vuotisen laivastouran tehnyt entinen upseeri sanoi hämmästyneensä, ettei löytänyt kirjasta yhtään asiavirhettä, ja että se, että kirjoittaja oli suomalainen, oli vielä kummallisempaa.

10. Miksi kirjoitat?
Koska pidän siitä, että voin tuottaa iloa ja kokemuksia lukijalle. Tulagi on saanut paljon kommentteja siitä, että se saa lukijan siirtymään Tyynellemerelle ja että sen lukeminen on kuin elokuvan katsomista – se tuntuu hyvältä, ja kannustaa. Novellipuolella olen pitänyt paljon siitä, että lukijat ovat sanoneet nauttivansa niiden pienistä mutta kokonaisista maailmoista. Sellaisia on mukava luoda.

11. Kysymys edelliseltä kirjailijalta (Taina Latvala) Mistä taiteenlajista nautit eniten kirjallisuuden lisäksi?
Elokuvista, ehdottomasti. Hyvä elokuva vetää vertoja hyvälle kirjalle.