1. Mikä sai sinut kirjoittamaan ensimmäisen kirjasi?
Kyllä se oli otsaluun takaa kuulunut ja aina vain voimistuva koputus kun tarinat pyrkivät ulos.
2. Missä ja milloin tavallisesti kirjoitat?
Kirjoitan enimmäkseen joko Berliinin kodissa tai pienessä kaksituhatta vuotta vanhassa Arcos de la Fronteran kaupungissa Andalusiassa. Pidän myös junassa ja kahvilassa kirjoittamisesta ja itse asiassa tätäkin haastattelua kirjoitan junassa matkalla Berliinistä Düsseldorfiin. Nuorempana kirjoitin öisin, nyt käyn kirjoitustyöhön usein heti herättyä ja jatkan sitä aamujoogan, marjojen ja rahkan ja hyvän kahvin ja koiralenkin jälkeen noin kuutisen tuntia, kaksi tuntia aina kerrallaan. Sitten pidän aina pienen tauon. Jos kirjoitan kotona, kirjoitan usein selälläni vuoteessa kuten Astrid Lindgren.
3. Mihin teet muistiinpanoja?
Minulla on aina muistikirja mukanani, olen ehdottomasti muistikirjaihminen. Valokuvia otan myös jatkuvasti paikoista ja erilaisista yksityiskohdista, jotka haluan käyttää jossakin tarinassa. Nyt joitakin kirjaprojekteja varten olen luonut salaiset facebook-ryhmät. Sellaiseen on kätevää kerätä materiaalia jos työryhmässä on useampia ihmisiä.
4. Kuka luomistasi hahmoista olisi ystäväsi tai rakastettusi ja miksi?
Mutta minä rakastan kirjasta ystäväni olisi varmaankin Karinin tytär, Uudessa-Seelannissa asuva Klara. Muistan oman nuoruuteni, kaikki tempoiluni ja epävarmuuteni ja ahdistukseni ja tunnistan Klarassa sen halun elää toisenlaista elämää kuin omat vanhemmat. Klara ärsyttää ja herättää samalla minussa suurta myötätuntoa ja minä keittäisin hänelle mielelläni teetä ja kutsuisin kylään. Nuoruus ei ole helppoa eivätkä parisuhteet, eikä työnsaanti eikä elämä näinä aikoina.
5. Mikä mielestäsi on tärkeintä kirjassa?
Jos sanon ’tarina’, henkilöt älähtävät. Jos sanon ’henkilöt’, kieli katsoo minua kummastuneena. Jos sanon’ rakenne’ ohitan kirjan teemat tuosta vaan. Kirja on kokonaisuus, osiensa summa. En voi irrottaa yhtä osaa toisten osien yläpuolelle. Hyvässä kirjassa ei enää tee tätä perkuuta, irrota osia toisistaan, vaan menee tekstin sisään, ottaa sen vastaan karvoineen kaikkineen.
6. Minkä kirjan olisit halunnut kirjoittaa ja miksi?
Birgitta Trotzigin Liejukuninkaan tytär-romaanin. Kirjan runollinen kieli, historian kerroksista nouseva kolmen sukupolven tarina ja tapa, jolla Trotzig ihmisensä maisemaan ja maailmaan asettaa tekevät romaanista yhden niistä elämää suuremmista kirjoista.
7. Mikä kirjoittamisessa on parasta ja pahinta?
Parasta on oikeus kuunnella itseään, vapaus tehdä työtä missä ja milloin haluaa ja kertoa tarinoita. Pahinta on jatkuvassa jumissa olevat niskat ja alituinen epävarmuus.
8. Mitä kirjoittaminen on sinulle opettanut?
Rohkeutta oman tien kulkemiseen, kärsivällisyyttä korjaamiseen ja tyyneyttä ottaa vastaan huonotkin päivät.
9. Missä olet mielestäsi onnistunut?
Tuottamaan iloa aika monille lapsille ja lohduttamaan joitakuita aikuisiakin lukijoitani.
10. Miksi kirjoitat?
Kertoakseni tarinoita. Ollakseni uskollinen itselleni. Kirjailijantyö on minun hommani tässä maailmassa.
11. Kysymys edelliseltä kirjailijalta (Heikki Hietala) : Kuunteletko musiikkia kun kirjoitat, ja jos kuuntelet, niin mitä?
Kerään jokaista kirjaa varten oman musiikkikansioni ja kuuntelen sitä musiikkia kirjoittamistauoilla, aamulla ennen työpäivän alkamista, lounasta laittaessani, illalla ennen nukkumaan menoa. Joskus musiikki on jonkun kirjan henkilön kuuntelemaa musiikkia, joskus musiikkia, jonka koen liittyvän kirjan teemaan tai musiikkia, joka liittyy johonkin tapahtumapaikkaan. Vain hyvin harvoin kuitenkaan kuuntelen kirjoittaessani. Pidän hiljaisuutta yhtenä maailman suurimmista ylellisyyksistä.