1. Mikä sai sinut kirjoittamaan ensimmäisen kirjasi?

Olin kyllästynyt elämääni ja päätin lähteä vuorotteluvapaalle ja matkustaa Japaniin pidemmäksi aikaa. Keksin, että kirjoittaisin kirjan tuhat vuotta sitten eläneestä japanilaisesta hovinaisesta Sei Shōnagonista, jonka Tyynynaluskirjaan olin rakastunut, ja omasta matkastani hänen jäljilleen.

2. Missä ja milloin tavallisesti kirjoitat?

Riippuu siitä, mikä työvaihe on meneillään. Kerään materiaalia matkoilta, ja matkapäiväkirjaa pitää jaksaa kirjoittaa joka ilta, oli sitten missä hyvänsä – muuten kaikki katoaa kuin tuhka tuuleen. Lähdetutkimustyötä teen tavallisesti kotona Helsingissä, virkamiesmäisesti arkisin yhdeksästä viiteen. Varsinaisessa kirjoitusvaiheessa eristäydyn mielelläni jonnekin, missä voi legitiimisti pitää kalenterin tyhjänä: kirjailijaresidenssiin, vanhempien vintille Vihtiin tai esimerkiksi kirjoitusleirille kollegan kanssa.

3. Mihin teet muistiinpanoja?

Mujin muistikirjoihin ja läppärille.

4. Kuka luomistasi hahmoista olisi ystäväsi tai rakastettusi ja miksi?

Kirjoitan todellisista historian henkilöistä ja oikeastaan valitsen heidät sen perusteella, että haluaisin olla heidän ystävänsä. Sellaisia ovat esimerkiksi Heian-kauden hovinainen Sei Shōnagon tai Länsi-Afrikan viidakoissa 1800-luvulla melonut tutkimusmatkailija Mary Kingsley.

5. Mikä mielestäsi on tärkeintä kirjassa?

Lukiessani haluan levätä kirjallisessa laadussa ja nähdä maailman toisin silmin. On ihanaa, jos lukukokemus on niin avartava, joko kielellisesti tai aiheensa puolesta, että aivoihin kehkeytyy uusia synapseja.

6. Minkä kirjan olisit halunnut kirjoittaa ja miksi?

En mitään – riittää että olen saanut lukea ne. Mutta yksi viime vuosien tärkeimpiä kokemuksia lukijana on ollut afrikkalaisten naiskirjailijoiden esiinmarssi, sellaisten kuten Chimamanda Ngozi Adichie, Taiye Selasi, Petina Gappah, Yaa Gyasi. Heidän kirjansa laajentavat ymmärrystä, avaavat silmiä.

7. Mikä kirjoittamisessa on parasta ja pahinta?

Parasta on, että saa vapaasti seurata omia kiinnostuksenkohteitaan, tutkia ja ajatella asioita, jotka tuntuvat itselle merkityksellisiltä. Pahinta on se vaihe, kun läppärillä on kymmeniä tutkimusmuistiinpanotiedostoja, eikä ole mitään hajua, miten niistä päästään käsikirjoitukseen: vuori tuntuu mahdottomalta kiivettäväksi.

8. Mitä kirjoittaminen on sinulle opettanut?

Olen oppinut, että alitajunta tietää enemmän kuin minä itse. On parasta vain seurata polkua joka eteen avautuu, ja luottaa siihen, että merkitys lopulta löytyy.

9. Missä olet mielestäsi onnistunut?

Kumpaakin kirjaa kirjoittaessani olen ollut vakuuttunut, ettei näistä aineksista ole mahdollista kirjoittaa lukukelpoista kirjaa. Kummallakin kerralla kirja on lopulta valmistunut.

10. Miksi kirjoitat?

Matkakirjoittaminen liittyy siihen, että haluan tallentaa matkan kokemukset, ja toisaalta ymmärtää mitä olen kokenut, sillä kirjoittaminen on ymmärtämistä. Tutkimusaiheitani taas olen lähtenyt seuraamaan puhtaasta intohimosta – keräilen yksityiskohtia kuin aarteita ja voin vain toivoa, että lukija kokee niiden äärellä samaa ihmetystä ja innostusta kuin minä. Olen myös kiinnostunut naisten yhteisistä kokemuksista, jotka ylittävät ajan ja kulttuurin rajat, ja koen historian unohdettujen naisten tarinoiden kertomisen tärkeäksi.

11. Kysymys lukupiirin edelliseltä kirjailijavierailijalta Helmi Kekkoselta: Jos olisi pakko valita, kirjat vai matkustaminen?

Ehdottomasti kirjat. Lukeminenkin on matkustamista, ja siinä säästyy matkalaukun pakkaamisen piinalta.