1. Mikä sai sinut kirjoittamaan ensimmäisen kirjasi?
Kai se oli jonkinlainen sisäinen pakko. Kirjailijahaaveet heräsivät ensimmäisen kerran lukioiässä: silloin ajattelin tulevani runoilijaksi. Oli kuitenkin aivan liian varhaista, mitään kirjoitettavaa ei ollut. 26-vuotiaana, siis jo merkittävästi vanhempana, tuli sellainen olo, että täytyy yrittää uudestaan. Menin Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakouluun, mietin muutaman novelli-idean ja aloin kirjoittaa. Novelleista yhdestä kasvoi parissa vuodessa esikoisromaanini.
2. Missä ja milloin tavallisesti kirjoitat?
Minulla on työhuone Suvilahdessa, sinänsä hyvin miellyttävä ja tarpeellinen paikka. Itse kirjoittaminen tapahtuu olosuhteiden pakosta pääosin siellä. Kaikkein mieluiten kirjoitan kuitenkin tietyn etäisyyden päässä arjestani, ehkä aivan konkreettisesti ulkomailla. Aika ajoin pyrin järjestämään itselleni tällaisia tilaisuuksia, eräänlaisia korkean paikan leirejä.
3. Mihin teet muistiinpanoja?
Nykyään entistä useammin iPhonen muistiin, se on niin kätevästi aina saatavilla. Kuitenkin käytössäni on edelleen myös perinteinen metodi: kynä ja muistikirja.
4. Kuka luomistasi hahmoista olisi ystäväsi tai rakastettusi ja miksi?
Ystäväni olisi se rauhoittava, reipas, vähemmän ajatteleva kaveri, joka miespäähenkilöillä kirjoissani yleensä on. Rakastettuni olisi varmaan sitten Anna minun rakastaa enemmän kirjan Suvi Vaahtera; muuta en kai oikeastaan voi vastata.
5. Mikä mielestäsi on tärkeintä kirjassa?
Ei ainakaan jännittävä juoni. Miksei kirjassa sellainenkin toki saisi olla, pyrin toki itsekin saamaan lukijan jollain lailla mukaani, mutta juonta tärkeämpi on silti kirjan tunnelma ja sen sisältämät ajatukset. Uskon, että kaunokirjallisuuden avulla voimme jakaa jonkin yhteisen olemassaolon kokemuksen paremmin ja puhtaammin kuin kenties millään muulla tuntemallani tavalla. On asioita, joista on mahdotonta puhua mutta mahdollista kirjoittaa. Ja lukea.
6. Minkä kirjan olisit halunnut kirjoittaa ja miksi?
Karl Ove Knausgårdin kuusiosainen Taisteluni-sarja on jokseenkin ällistyttävä teos. En tiedä olisinko halunnut kirjoittaa sitä, en ehkä olisi halunnut kirjoittaa omista läheisistäni aivan niin suoraan. Romaani herättää kysymyksen siitä, miten arvokasta kirjallisuus on ja miten paljon sen eteen kannattaa uhrata. Mutta ihailen kyllä Knausgårdin projektin totaalisuutta, hänen omistautumistaan ja hänen taitoaan. Kyse ei todellakaan ole mistään itsensäpaljastelusta vaan rohkeasta, vakavasta, eksistentialisesta kirjallisuudesta.
7. Mikä kirjoittamisessa on parasta ja pahinta?
Parasta on silloin tällöin tuleva täydellinen flow, se tila jossa kaikki on selvää ja kaikki onnistuu. Pahinta taas väistämätön yksinäisyys.
8. Mitä kirjoittaminen on sinulle opettanut?
Edelliseen viitaten: kykyä olla yksin. Kestää ajatusteni kaaos ja se kipu, jota niiden jäsentäminen lauseiksi ja varsinkin romaanien mittaiseksi kokonaisuuksi välillä aiheutta. Mutta en siis suinkaan ole tässä mitenkään zeniläisen tyyni, kapinoin edelleen säännöllisesti työtäni ja ehkä kohtaloani vastaan.
9. Missä olet mielestäsi onnistunut?
Hetkien tavoittamisessa.
10. Miksi kirjoitat?
Koska en voi antaa päivieni vain kadota ja kaikkien ajatusteni unohtua – niin kovasti kuin sitä toisinaan toivonkin.
11. Kysymys edelliseltä kirjailijalta (Joel Haahtela): Mikä on elämän tarkoitus?
Rakastaa ja tulla rakastetuksi.